Itsestään kirjoittaminen on aina äärettömän vaivalloista ja rasittavaa, mutta kaipa (potentiaalisille) lukijoille on suotava oikeus tietoon sormista näppäimistön takaa. Olen Juuso, toista lukuvuotta käyvä Jyväskylän Lyseon Lukion oppilas. Opinnoissani keskityn filosofiaan, historiaan, äidinkieleen, englantiin ja yhteiskuntaoppiin. Elämässäni keskityn nautintojen etsimiseen, olivatpa nämä sitten kahvin, kirjoittamisen tai musiikin muodossa. Eri keskutelupalstoja ja sivustoja seuraavaa ja satunnaisesti tietokonepelejä takovaa elämääni ryydittää erään salibandyjoukkueen maalivahdin tontilla urheileminen, kuten myös parisuhteeni toisen osapuolen viihdyttäminen.

Blogini käsittelee pääasiassa musiikkia kaikissa sen muodoissa. Sekaan mahtuu myös elokuvia, teknisiä laitteita ja yhteiskunnallista höpötystä - joskin vähemmässä määrin. Suhteeni musiikkiin on intensiivinen; Pidän sitä viihdyttävimpänä ja nautittavimpana kulttuurinmuotona. Koska olen jonkinasteinen hedonisti, tämä on luontaisesti hyvin suuressa asemassa elämässäni. Aloitin bloggaamisen, koska:

1. Tiedän miten paljon mielihyvää musiikki voi tuottaa, ja jos lukijat päättävät kuunnella suosittelemaani artistia, tunnen pientä mielihyvää jakaessani palan pääni sisällä muodostunutta nautintoa.

2. Haluan prosessoida kuuntelemaani musiikkia ja ajatusmyrskyjen ylöskirjoittaminen on toimiva keino. Musiikki ei rajoitu vain sen kuulemiseen, vaan teosten (olivatpa nämä sitten yksittäisiä kappaleita tai teemallisia levyjä) ideat ja tunnelmat kehittyvät mielessä jatkuvasti. Artistilla on tietysti ollut tekoprosessin aikana jokin tarkoitusperä, mutta jokainen kuuntelija luo omat mielikuvansa teoksen ympärille. Tämä havainnollistuu selvästi yhtyeiden keskutelupalstoilla. Keskustelijoilla on täysin erilaisia käsityksiä kappaleista ja kaikki ovat aivan yhtä oikeita.

3. Kirjoitustaidon ylläpitäminen ja kehittäminen on tärkeää. Taito ilmaista itseään kirjoitetun tekstin kautta on vertaansa vailla ja on erityisen tärkeässä asemassa opiskelijan arjessa.

Populaarikulttuurin kirjo on aivan valtava. Niin musiikissa, kirjallisuudessa kuin elokuvissakin on ääretön määrä klassikkoja, joiden tuntemus olisi hyväksi. En kuitenkaan voi nauttia teoksista, jotka olen hankkinut sen takia, koska ne pitäisi tuntea. Valitsenkin musiikkini lähes satunnaisesti, ystävien ja internetin suositusten perusteella. Käyn myös läpi maalaiskirjaston ilahduttavan laajaa musiikkikokoelmaa, josta olen summamutikassa löytänyt aivan mahtavia teoksia. En kuitenkaan osta musiikkia ilman esikuuntelukertoja. Uskon, että kuluttajalla on oikeus kuunnella harkinnan alaisena oleva tuote etukäteen.  Maksan artisteille, joiden musiikin koen nautittavaksi.

Käyn mahdollisimman monilla keikoilla, mutta rahatilanteeni ja 17-ikävuoteni takia pääsyni kaikille haluamalleni esiintymisille on rajoittunut. Onneksi ikäkysymys korjaantuu piakkoin. Musiikki on parasta livenä ja jos ei ole, esiintyjässä on jotain vikana.