Onko piratismi osa ongelmaa vaiko ongelmanratkaisua? Oman käsitteeni mukaan se on molempia. Ongelmana piratismi on selkeä. Artistit ja levy-yhtiöt menettävät enemmän tai vähemmän rahaa, koska potentiaaliset ostajat hankkivat musiikkinsa joko netistä tai rikollisilta (Tässä kohdassa täytyy huomauttaa, että netin välityksellä kulkevasta musiikista suurin osa on ilmaista kaikille, eikä rikollisryhmät hyödy tästä. Uskon että internetin laaja käyttö musiikinjakamiseen on syönyt huomattavasti "oikean" piratismin menekkiä). Nykyisen lain kanta piratismiin on selvä, mutta kuten jokainen järkevä ihminen tietää, laki ja oikeus eivät ole synonyymejä. Seuraavaksi selvennän itselläni olevia ongelmia nykyisen musiikinjakelun ja myynnin kanssa.

Meidän oletetaan ostavan albumeita parin sinkun perusteella.

Ennen tietokoneiden laajamittaista käyttöönottoa, musiikin ystävillä ei ollut montaakaan vaihtoehtoa tutustua uusiin albumeihin. Ainoina vaihtoehtoina olivat radio, televisio tai keikat. Varsinkin ulkomaisten artistien albumien hankkiminen oli sokkoammuntaa rajattujen keikkamahdollisuuksien takia. Nykyään meidän ei tarvitse enää tukeutua näihin medioihin, sillä meillä on tietokoneet, internet ja CD:t. Millä logiikalla kuluttajien oletetaan ostavan tuote, mistä heillä on vain tarkasti valittu osa takeena laadusta, vaikka heillä olisi täysi mahdollisuus tarkastella tuotetta etukäteen? Eihän vaatteitakaan osteta sovittamatta tai autoa hankita koeajamatta. Kuluttajat haluavat tietää, että heidän tuleva tuotteensa on laadukas ja esimerkiksi vertaisverkosta lataamalla levystä voi muodostaa kokonaiskäsityksen ennen ostoa.

En suinkaan vaadi, että jokaisen artistin täytyisi pistää musiikkinsa ilmaiseksi internetiin jakoon, mutta kompromissiin on pyrittävä. Hyvänä esimerkkinä voin mainita Musen. Yhtyeen koko tuotanto on vapaasti kuunneltavissa heidän kotisivuillaan ja viikkoa ennen uusimman levynsä julkaisua kyseinen lätty pyöri kokonaisuudessaan bändin Myspace-sivustolla. Black Holes and Revelations on tähän mennessä myynyt hieman alle kolme miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti.

Albumit ovat liian kalliita.

Suurin osa netistä ilmaiseksi lataavista henkilöistä on opiskelijoita. Tämä ihmisryhmä on toisaalta omaksunut nykyteknologian helpoiten, mutta ovat myös usein vähävaraisia. Ensimmäiseen argumenttiini yhdistettynä vähävaraisuus nostaa kynnystä ostaa musiikkia kasvaa liian suureksi. Riski haaskata rahat on liian iso.

Levy-yhtiöiden uudistumishaluttomuus ja  musiikin pakkosyöttö.


Isot levy-yhtiöt ovat pärjänneet liian hyvin. Vallalla näyttää olevan outo kuvitelma, että ne voivat sanella, mikä on oikeaa ja mikä on väärää – Pahimmillaan minkälaista musiikin tulee olla. Yhtiöiden kehittyminen on jäänyt taka-alalle, kun nämä ovat aloittaneet "kehittämään" kuluttajia. Uusia genrejä ilmestyy tyhjästä, kun bändien ympärille tekemällä tehdään ilmiötä, joiden takia itse musiikki – sen laadusta piittaamatta – jää huomiotta. Artistit lempataan heti, kun kiinnostusta näyttäisi olevan uudenlaiselle muotisuuntaukselle.

Levy-yhtiöt omaksuivat uudet digitaaliset markkinat liian hitaasti. Internetiä aliarvioitiin, eikä aloitetta tehty toimivan nettikaupan aikaansaamiseksi  Kuluttajat toimivat nopeammin ja perustivat omia vapaita musiikinvälityspalveluita. Tilanne on edennyt siihen pisteeseen, että musiikinhaku-ohjelmia tai Torrent-trackereita on mahdotonta sulkea, sillä ne eivät ole laittomia. Ja vaikka yksi tai kaksi niistä suljettaisiinkin, tilalle tulisi tusina lisää, kuten oink.cd:n parissa kävi. Ironisesti, levy-yhtiöt ovat taantuneet tekemään rikoksia haitatakseen näiden laillisten palvelujen toimintaa. Esimerkiksi The Pirate Bay-sivusto on haastanut kasan suurimpia levy-yhtiöitä oikeuteen, koska nämä olivat palkanneet hakkereita haitatakseen sivujen toimintaa (linkki). Toivon, että levy-yhtiöt joutuvat tästä vastuuseen, sillä vaikka kyseisen sivuston toiminta ei olisikaan moraalisesti täysin korrektia, ei sitä voi käydä vastustamaan laittomuuksilla.