Animal animal, animal animal, animal animal. Sweatmastersin viime vuonna julkaistun Animal-levyn nimikkoraita on äärimmäisen tarttuva niin riffinsä kuin sanoituksiensa puolesta. Paljon kehuttu ja jopa vuoden levyksi (Sue) ylistetty albumi ei kuitenkaan vakuuta muilla osa-alueilla tarttuvuudestaan huolimatta, vaikka nimikkoraidan hyvät puolet ovat esillä myös suurimmassa osassa muista kappaleista.


Eläin x 80

Ylistyksien arvoista rock-levyä on harvinaisen vaikea tehdä, sillä genrenä rock on erittäin eltaantunut. Kaikki tämän kategorian sisällä luotu on tehty niin moneen kertaan, etteivät normaalit rock-albumit enää hetkauta, ei sitten millään. Jostain syystä tuntuu myös siltä, ettei monetkaan rock-yhtyeet käytä tietokoneiden tuomaa lisäpontta musiikissaan hyväkseen. Ei se haittaa, vaikkei kappaleet olisikaan ns. puhdasta rockia, jos ne saadaan tällä tavalla kuulostamaan edes tuoreen oloisilta. Animal kärsiikin tästä genreä vainoavasta epidemiasta, vaikka ihan kelpo levy kategoriansa sisällä onkin. Luultavasti Sweatmastersin jäsenet haluavatkin miellyttää nimenomaan rock-yleisöä.

Rock-epidemiasta huolimatta, levyltä löytyy joitain kohokohtiakin. Sweatmaster on parhaimmillaan tyyliltään leikittelevien ja nopeatempoisten kappaleiden aikana, sekä Sasu Mykkäsen iskevän ja suomalaiseksi erikoisen äänen päästessä elementtiinsä. Hyvinä esimerkkeinä tästä voi mainita kappaleet Animal ja Calling Satan, Let Me In. Pienimuotoista kikkailua tempomuutosten ja pikkuhauskojen lyriikoiden kanssa on mukava kuunnella ja livenä biisien luulisi iskevän vielä paremminkin. Olen varmasti paikalla Sweatmastersin seuraavalla Jyväskylän keikalla, sillä sen luulisi olevan viihdyttävä ja mukavan kevytmielinen. Albumit eivät kuitenkaan koskaan ole pelkkiä live-esityksien mainoksia (The Rolling Stones, I am looking at you!), joten tämä on laiha lohtu. Albumin lopettava Everybody Thinks They Know You've Got a Broken Heart on poikkeus, joka raottaa ovea toisenlaiseen Sweatmasteriin, jolla tuntuisi olevan enemmänkin potentiaalia. En ole yhtyeen aikaisempiin levyihin tutustunut, joten bändi voi olla paljon monipuolisempi mitä oletan.

Animal on hyvä rock-levy, mutta suuremmasta perspektistä katsottuna se on vain ajottain hauska, mutta hyvin keskinkertainen albumi. Tämän vuoksi levystä ei edes lukuisten kuuntelukertojen jälkeen jää hirveästi sanottavaa. Se on "ihan kiva".