Tänään kuuntelen vain suomalaista musiikkia. Itsenäisyyspäivä merkitsee minulle suomalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin kunnioittamista. Itsenäisyyspäivä on muistutus siitä pohjatyöstä ja taistelusta, mitä jouduttiin tekemään, että voisimme rakentaa toimivan hyvinvointiyhteiskunnan. Olen kuitenkin aina oudoksunut käsitystä ylpeydestä, kun on puhe kansallisuudesta. Miksi ihmiset tuntevat ylpeyttä asioista, joihin heillä ei ole ollut minkäänlaista osaa tai arpaa? En ole ylpeä Suomen itsenäisyyden säilymisestä sotienkin jälkeen. Ainoa asia, mitä suomalaisten tulisi tuntea, on onnellisuutta, että ovat sattuneet syntymään juuri tähän maahan. Meillä kävi tuuri. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö esimerkiksi sotaveteraaneja tulisi kunnioittaa, päinvastoin. He loivat meille perustan olla onnellisia, mutta mielestäni ylpeys ei kuulu tähän kuvioon. Meidän tulisi pitää tämänhetkinen elintaso yllä, jotta tulevilla suomalaisillakin on mahdollisuus olla onnekkaita ja syntyä hyvinvointiyhteiskuntaan. Minä ainakin ilostun, jos joku tuleva suomalainen saisi mahdollisuuden nauttia suomalaisesta elämästä jatkossakin.

Suomen kieli on hieno asia. Indoeurooppalaisiin kieliin verrattuna Suomi on hyvin erilainen. Eräällä äidinkielenkurssilla esille noussut kieliasia havainnollistaa tätä varsin hyvin: Suomessa predikaatti voi olla lause itsekseen. "Sataa" verrattuna Englannin ja Ruotsin lauseisiin "It is raining" ja "Det regnar". Ero on huomattava. Paremman sanan puutteessa predikaatin pituinen lause on jämpti ja tämäntapainen lyhyt ilmaisutapa käy mahtavana tehokeinona tekstissä. Germaaniset vastineet eivät vain kuulosta samanlaiselta.


Mokoman uusi musiikkivideo kappaleelle Nujerra Ihminen. Tuoko Suomen kieli ja konnotaatiot Suomen kulttuuriin tähän kappaleeseen jotain erityistä?