Trent Reznor on erikoinen (ja hyvin vihainen) mies.Erikoinen siinä mielessä, että on valmis itse vuotamaan uusimman tuotoksensa internettiin, jos muut eivät sitä tee. Herra taitaa nykyään olla ilman levy-yhtiötä ja voimme odottaa miten täydellinen taiteellinen vapaus vaikuttaa tuotantoon tästä edespäin. Ennen kuin pääsemme käsiksi hänen tuleviin kappaleisiinsa, meille on tarjoiltu uusin NIN-albumi remiksattuna monien eri artistien toimesta.

Moni varmaan ajattelee, että uudesti miksatut kappaleet ovat pelkkää rahastusta ja cd-levyjen tuhlausta, mutta levyn kuunneltua on selvää, että Year Zeron kappaleet ovat uudelleensyntyneitä. Levyn kappaleet ovat hyvin erilaisia alkuperäisiin verrattuina ja joidenkin biisien kohdalla täytyy melkein etsiä samanlaisuuksia alkuperäisiin verrattuna.

Albumi on onnistunut yllättävän hyvin. Levyn kappaleet sopivat yhteen erinomaisesti. Tämä ei ole mikään itsestäänselvyys, sillä pitää muistaa että levyn ovat miksanneet lukuisat eri artistit. Levy onkin korkeatasoinen kappaleesta riippumatta ja miksaajat ovat löytäneet hyvän tason uuden ja alkuperäisen sekoittamisen välillä, vaikka Olof Dreijerin "Me, I'm Not" onkin hieman liian abstraktin ja eriävän oloinen. The Great Destroyer (modwheelmood), My Violent Heart (Pirate Robot Midget) ja Capital G (Epworth Phones) nousevat esille melkeinpä mestarillisina teoksina.

Remiksatut kappaleet korostavat miten  paljon potentiaalia Year Zerolta oikeastaan löytyy. Alkuperäistä albumia rupeaa arvostamaan aivan uudella tasolla kuultuaan uusitut kappaleet. Sitäpaitsi on virkistävää omistaa eriävät versiot biiseistä. Onkin harmittavaa, että The Good Soldier ja The Greater Good ovat jääneet ilman remiksausta, vaikka kummassakin potentiaalia olisi tarjolla.

Jos ei muuta, niin miksaukset pistävät kuuntelijan miettimään, miten pienillä muutoksilla kappaleista tulee kuin uuden veroisia. Biisien lopulliseen muotoon saattamisessa on lukemattomia päätöksiä, joista jokainen voi viedä sen aivan uudelle tasolle.


kansitaidetta