Maj Karma tuli räyhäämään Tanssisali Lutakkoon päivää ennen uudenvuodenaaton aattoa, joka Herra Ylpön mukaan on "vuoden paskin keikkapäivä". Onneksi tuo oli vielä vuorokauden päässä ja keikka olikin kokonaisuudessaan varsin viihdyttävä. Maj Karma toi mukanaan kaksi etukäteen varsin kiinnostavaa orkesteria, Liekin ja Tyttären. Tytär aloitti aikataulun mukaisesti noin iltayhdeksältä, lopettaen noin 45 minuuttia myöhemmin. Puolen tunnin tauon jälkeen lavalle astui Liekki, joka soitti noin tunnin setin ja puolen yön tietämiin lavalla aloitteli jo Maj Karma, jolta herui musiikkia 75 minuutin verran. Aikataulu pysyi siis mukavasti kuosissa.

Tytär on erikoinen ilmestys Suomen musiikkimaisemassa. Jos yhtyettä pitäisi verrata johonkin, sanoisin sen seilailevan jossain Viikattetta muistuttavien iskelmäriffien ja Ylppömäisten lyriikoiden lähettyvillä. Omaperäisyyttä bändillä löytyy samaistumiskohteista huolimatta, ja biiseissä raikuva vetopasuuna on oivallinen lisä Tyttären sävellyksiin. Luonnollisesti illan aloittavalle bändille ei ollut kerääntynyt vielä hirmuisesti yleisöä ja Tytär joutuikin repimään tunnelmansa yleisön sijaan soittamisesta. Harmi sinänsä, sillä yhtye toimi loistavasti lavalla ja heitä oli ilo kuunnella. Tyttären setti oli kaiken kaikkiaan laadukas, ja jos yleisöä olisi ollut enemmän, setin loistavimmat kappaleet kuten Murheen murtama, Laulu on kuollut ja viimeinen veto Rautalanka, olisivat varmasti saaneet sen lähes yhtä villiksi kuin Maj Karma. Tyttären lopetettua päädyin ostamaan heidän paitansa ynnä albuminsa.


Tyttären musiikkivideo kappaleelle Laulu on kuollut.

Hieman yli puolen tunnin odottelun jälkeen lavalle nousi Liekki, neljännen levynsä Kalliot Leikkaa julkaissut poporkesteri, josta voi selvästi nähdä vivahteita progressiivisen rockin jät(t)eistä. Maj Karman ja Tyttären raskaamman linjan ohessa Liekki tuntui olevan väärässä paikassa kesälauluineen ja tansseineen. Ihme ituhippifiilishän tästä yhtyeestä hehkui. Liekkiä kerääntyi kuitenkin katsomaan jokseenkin sankka joukko ihmisiä ja yleisössä näytti olevan mukana muutama fanikin - ainakin liikehdinnästä päätellen. Yhtye kuulosti yllättävän tuoreelta ja parhaimmillaan Deep Purplen Jon Lordia muistuttavaa kosketinsoittaja Okke Komulaista oli hieno kuunnella. En tiedä oliko kyseessä miksaus- tai muut ääniongelmat, mutta vokalisti Janne Kuuselan  sanoitukset jäivät kuulematta niiden peittyessä lähes täysin  musiikkiin. Vaikka Liekin setti tarjoilikin hienoja kappaleita, kuten  Päijänne ja encoren mahtava progeteos Noita,  kyllästyminen hiipi pakostakin mieleen.  Liekin kappaleet eivät erottuneet tarpeeksi toisistaan ja Kuuselan  kitaranäppäilyt  eivät  parinkymmenen minuutin jälkeen kuulostaneet juurikaan miltään jo edellämainittujen olemattomien lyriikoiden kanssa. Setin loppuvaiheessa siirryin  lähemmäs miksauspöytää kuunnellakseni, jos soundi olisi parempi siellä, ja laulusta saikin jotain selvää.

Omasta kyllästymisestäni huolimatta muu yleisö näytti nauttivan esityksestä ja Liekki saikin hyvät aplodit settinsä lopuksi. Itse jäin harmittelemaan sitä, ettei Tytär soittanut tällä esiintymispaikalla illan aloittajan sijaan.

Itse pääesiintyjä Maj Karma pakkasi odotetusti salin täyteen yleisöä ja pääosin uusimmasta Ukkonen-albumista ja vanhemmista hiteistä koostuva setti näytti miellyttävän niin bändiä kuin yleisöäkin. Maj Karma olikin koonnut keikalleen hämmästyttävän laadukkaan biisiryppään, jonka jokainen osa erottui edukseen. Setin aloitti hieno yleisöä huudattava Luovuttanut enkeli, jota seurasi tämän bloginkin nimeksi ristitty Vielä yksi asia. Karman setti jatkui vuorotellen hitaampia ja tunnelmallisempia kappaleita, kuten Musta Joutsenlaulu ja Sodankylä, kuin myös nopeampitempoisia revittelyjä, kuten klassikoksi muodostunutta Valaiden Laulu-rykäisyä, jota ryyditti kappaleen lopussa oleva hieno rumpusoolo. Herra Ylpön hauskat ja oudolla tavalla sympaattiset välispiikit kevensivät tunnelmaa siinä missä kappaleet sitä lietsoivat. On aina yhtä hienoa nähdä soittajien nauttivan työstään ja naamalla kareilevat aidot hymyt yleisön innostuessa täyteen vauhtiin ovat hienoa nähdä - näin myös melankolisen Maj Karman kanssa. Keikan parhaimmat palat olivat encoressa soitetut Kokki,varas, vaimo ja rakastaja sekä Attentaatti, joka on luultavasti 2000-luvun ytimekkäin suomalainen rock-kappale.

Toivottavasti Maj Karman tulevasta levystä kehkeytyy yhtä hieno eepos kuin Ukkosesta. Toivottavaa on myös, että kun Tytär seuraavan kerran konsertoi Jyväskylässä, he ovat pääaktin asemassa. Liekin pojat voivat tehdä mitä hyvänsä, kunhan eivät tule enää Jouluräyhään.