Tanssisali Lutakko oli ääriään myöten pakattu, kun Mokoma teki visiitin Jyväskylään perjantaina 1.2. Ennakkoliput olivat myyty loppuun viikkoja ennen keikkaa ja ovelta myytäviä oli tullut havittelemaan kunniotettavan pitkä letka ihmisiä. Oli siis selvää, että keikkaa edeltävät tunnelmat povasivat siitä intensiivistä. Lutakon hienon baarisysteemin vuoksi monet keikat, jotka muuten olisivat K-18, ovat sallittuja kaikenikäisille ja niin myös tämänkertaisen tapahtuman kanssa. Onhan se hieman outoa nähdä 13-14 vuotiaita poikia ja tyttöjä näin rankalla keikalla, mutta onneksi monet heistä tajuavat pysytellä sivuilla ja eturivissä, sillä muualla heistä olisi hetkessä tallottu palttoota. Jouduin kyllä kantelemaan erästä pyörtynyttä tyttöä pois yleisöstä, mutta tämä taisi olla lähes täysikäinen tapaus. Yleisön liikehdintä toimi muuten hienosti ja kaikilla näytti olevan hauskaa. Neljän etummaisen rivistön jälkeen oli kohtalaisen suuri pitti, joka pyöri lähes koko keikan ajan, mitä nyt hieman laantui hitaampien kappaleiden, kuten Marraksen, aikana.

Mokoman keikka tarjosi juuri sitä, mitä hyvän metallikeikan pitääkin tarjota: Rajuja riffejä, nopeatempoista rumputyöskentelyä ja aggressiivisia sanoituksia. On mahtavaa olla osa yleisöä, joka elää täysillä mukana musiikissa. Keikka nousee hyvästä mahtavaksi, jos se pystyy tuomaan musiikin ja tunnelman niin lähelle ihmistä, että hän menettää normaalin ajatuksenkulun ja elää elämäänsä hetken täysin musiikin tahtiin. Bändin ja yleisön vuorovaikutus oli ihailtavaa ja yleisön mylvintä tarttui hetkessä myös yhtyeeseen, josta he punnersivat voimaa soittoonsa silminnähtävästi.

Settilista jäi hieman hämäräksi, sillä meno oli sen verran hektistä, että muisti ei kerennyt rekisteröimään soittojärjestystä ylös. Sen verran kuitenkin jäi mieleen, että keikka muodoistui jotakuinkin puoliksi uusimman levyn materiaalista ja puoliksi vanhemmista hiteistä. Hauskana yksityiskohtana voi mainita Koiruohon, joka soitettiin ex tempore, koska rumpali Hyrkäs kiirehti oksentamaan kesken keikan. Rumpali palasi biisin loppupuolella tanssimaan oksennusämpärinsä kanssa lavalle. Keikka jatkui tämän välikohtauksen jälkeen normaalisti. Encoren aikana heittäydyin pittiin mukaan, mikä oli suoraan sanottuna helvetin hauskaa.


Koiruoho

Jyväskylä on Suomen metallipääkaupunki. Tämä näkyy selvästi keikkatarjonnassa kuin metallikeikkojen yleisömäärissäkin. Metallia soittavat bändit ovat aina jonkinnäköisessä erikoisasemassa täällä, niin hyvässä kuin pahassakin. Kun kyseessä on Mokoman kaltainen huippubändi, tuo erikoisaseman tuoma innostus on ainoastaan plussaa ja nostaa keikan tunnelman korkeuksiin, jota muista genreistä olevien bändien on vaikea edes hivotella.

PS: Tarttuihan tuolta mukaan myös Mokoman t-paita, jossa on Luihin ja Ytimiin albumin taidekollaasi selkäpuolella.