Radiohead on pitkän uransa aikana aina herättänyt ihmisissä ristiriitaisia tunteita. OK Computer on joko 1990-luvun tärkein ja kuvaavin albumi tai kasa tekotaiteellista poprock-paskaa. Kid A ja Amnesiac ovat Radioheadin parasta tuotantoa tai sitten ärsyttävää pimputtelua ja valitusta. Allekirjoittanut pitää edellämainittuja mahtavina tuotoksina, vaikka OK Computer nyt hieman yliarvostettu onkin. Hail to the Thief ei eroa muista levyistä mielipiteiden jakajana pätkääkään. Entäs sitten uusin levy, In Rainbows. Jakaako sekin mielipiteitä yhtä jyrkästi?

Media on ottanut tuotoksen vastaan erittäin hyvin ja sitä on hehkutettu periaatteessa julkaisussa kuin julkaisussa. Kuten normaalistikin, on vaikea erottaa hyviä arvosteluja vesikauhuisten fanipoikien höpötyksistä, eli asiaan täytyy paneutua itse. Onneksi Radiopään jäsenet julkaisivatkin levynsä erikoiseen tapaan, sillä levyn voi ostaa ainoastaan heidän nettikaupastaan, ostajan itse päättämällä hinnalla. Itse olin tietenkin hyvin tyytyväinen, että artistit antoivat laillisen tavan kuunnella tuotoksensa ennen päätöstä rahallisen tuen antamisesta. Allekirjoittanut latasikin levyn ensiksi hintaan 00.00£ ja kuunteli sen 20-30 kertaa läpi ja päätti tilata Discboxin, missä tulee mukana ties mitä kivaa. Hintakin oli jossain 50€ tienoilla. Tietojeni mukaan pojat ovat saaneet ihan mukavasti rahaa kokeilustaan, mikä hyvässä lykyssä voisi antaa pontta muidenkin artistien yrityksiin uudistaa jämähtänyttä levybisnestä (Saul Williams julkaisi levynsä samaan tyyliin hieman Radioheadin jälkeen, kannattaa kurkata).

Mihin suuntaan Radiohead on sitten vienyt musiikkiaan tällä kertaa? In Rainbows ei ota läheskään yhtä suurta harppausta kuin Kid A teki muinoin. Levyä voisi yleisesti kuvailla mieltänostattavaksi ja minimalistiseksi. Radioheadille ominaiset kokeilevaisuus ja monitasoisuus ovat taas mukana - Yorkemaisten ulinoiden saattelemana. Thomin laulu onkin levyn harvoja huonoja puolia, sillä laulutyyli alkaa aikaamyöten jo hieman ärsyttää, vaikka omaperäisyydestä on annettava pisteitä. Hän ei ole kehittynyt laulajana lähes yhtään, mikä jää harmittamaan. Lyriikat ovat perinteisen abstrakteja ja mitäänsanomattomia.

Itse musiikki onkin sitten eri asia. Kappaleet vaikuttavat helpoilta ja yksinkertaisilta ensimmäisillä kuuntelukerroilla, mutta jokaisesta löytyy yllättävän paljon syvyyttä, kunhan levyyn pääsee sisälle. Esimerkiksi All I Need tarjoilee mahtavan musiikillisen ruokapöydän, jossa riittää maisteltavaa pitkäksi aikaa. Elektroniset elementit ovat jätetty tällä kertaa syrjään ja Radiohead on keskittynyt enemmän akustisiin soittimiin, vaikka sähkösoittimet levyllä kohtuu tiuhaan kuuluvatkin. Jokainen kappale kuulostaa erilaisilta toisiinsa nähden, muttei kuitenkaan niin paljoa, että levyn yhtenäisyys kärsisi.Levy onkin hieno kokonaisuus, mistä on vaikea poimia yksittäisiä huippukohtia. Pitää vielä mainita levyn rumputyöskentely, mikä on aivan omassa luokassaan.

In Rainbows julkaistaan myös itsenäisen levy-yhtiö XL:n kautta joulukuun 31. päivä (UK) ja Jigsaw Falling Into Place-sinkku julkaistaan 14. päivä tammikuuta. Fiksuthan kuitenkin tilasivat sen Discboxin, joka läjähtää postiluukusta joskus joulukuun puolivälin tietämillä. Näyttää myös siltä, että Radioheadin jäsenet nauttivat olostaan tällä hetkellä - tai näin voi ainakin päätellä heidän webcastistaan, jossa esiintyi muun muassa tämä pätkä: